Kissan päiväkirja

783:s päivä vangittuna...
Sieppaajani jatkavat kiusaamistani oudon roikkuvan tavaran kanssa. Itse ähmivät tuoretta lihaa samalla kun minua pakotetaan syömään kuivamuonaa ja limaista purkkimuonaa. Ainoa lohtuni on toivo siitä että jonain päivänä pääsen karkaamaan ja se pieni nautinto jonka saan kun raavin huonekaluja. Huomenna syön ehkä vielä toisen ruukkukasvin.

Tänään epäonnistuin taas kerran tappamaan sieppaajani kaatamalla hänet olemalla tiellään kehollani.
Pitäisikö kokeilla rappusien yläpäässä.

Kokeillakseni saada kiduttajani heilahtamaan, pakotin esiin karvapallon heidän suosikkituoliin. Muista: laita toinen heidän sänkyyn.
Pyydystin hiiren josta purin pään irti. Laitoin päätön ruumis oven viereen, viestinä sieppaajilleni mihin pystyn, jotta olisivat pysyvästi kauhun kourissa. Vastaanottoni oli kuitenkin haleja ja suloisia hömpötyksiä siitä kuinka hyvä kisumirri olen. Asiat eivät todellakaan mene suunnitelmieni mukaan.

Illalla heidän ystävät ilmaantuivat jonkinlaista kokoontumista varten ja minua eristettiin, mutta tunsin heidän ruoan tuoksu ja kuulin osia heidän rikoskertomuksistaan. Oli selvää että olin joutunut eristetyksi minun ankaran voiman perusteella, olin kykenemään aiheuttaa "allergiaa". Minun on pakko saada selville mitä tämä tarkoittaa jotta voisin käyttää sitä edukseni.

Muut hoidokit imartelevat vanginvartijoitaan joten en uskalla uskoutua heihin, riskillä että he ilmiantavat minut. Koira pääsee säännöllisesti kahleistaan mutta palaa aina vapaaehtoisesti. Hän on ilmeisesti jälkeenjäänyt.

Lintu puolestaan näyttää toimivan tiedustelijana. Hän puhuu säännöllisesti kaappaajilleni, olen vakuuttunut siitä että hän raportoi eteenpäin jokaisen askeleeni.
Sijoittumisen metallihuoneeseen johdosta hän on tällä hetkellä turvassa. Mutta minä odotan.

Se on vaan ajan kysymys milloin lyön suunnitelmani todeksi.....

(vapaasti käännetty ruotsinkielestä)