Eilen oli tyttöni ekaluokan päättäjäiset.
Sen kunniaksi tämä ruusukuva.

Olin hyvin ylpeä tytyöstäni ja melkein pääsi itku, kun opettaja jakoi stipendejä ja sanoi että seuraava stipendi menee lapselle jolla on hyvin erikoinen taipumus huomata yksinäisiä ystäviä koulunpihalta ja mennä niitten luo leikkimään. Tiesin heti että oli kyse meidän tytöstä, opettaja kun oli jo kerran aikaisemmin kertonut tästä piirteestä. Ja olinhan minä tietoinen asiasta jo ennenkin. Kerroin silloin että jos en muuta voi opettaa niin ainakin sen että kaikki ovat kavereita ansainnut.
Itsellä kun koulunkäynti ei ollut helppoa.
No kuitenkin tyttöni meni eilen ylös vastaanottamaan stipendin ja oli hyvin yllättynyt, opettaja kertoi että tämä piirre on kultainen lahja ja että hän toivoo tytöllä olevan sitä jäljellä halki elämän.

Kotona tyttö ei oikein ymmärtänyt että miksi hän tälläista sai (se oli kirja joka kertoo ystävyydestä), kun selitin miksi, hän sanoi että sehän on tietty asia että kaikkien kanssa pitää leikkiä.
Ja näinhän se vaan on!